Kuulen usein puhuttavan heelereistä
paimenkoirana. Itse henk.koht. en pidä heelereitä paimenkoirina vaan nimenomaan
karjakoirina. Eikä ero tule pelkästään kallonrakenteessa vaan jo työskentelytavassa ja luonteissa sekä koulutuksessa.
Karjakoiran
ja paimenkoiran työskentelytapa on erilainen (headers/heelers). Karjapaimenet ja
karjanajat, kuten heelerit, ovat haukkumalla, näykkimällä ja tarpeen tullen
puremallakin paimentavia koiria, joiden paimennustapa on yleensä
aggressiivisempi ja kontaktinhakuisempi kuin lammaspaimenilla. Paimenkoirat ovat myös miellyttämishaluisempia kuin karjapaimenet - toki tulee muistaa yksilölliset erot miellyttämishaluissa. Matalaraajaisimmat karjapaimenet (corgit, heelerit jne) kykenevät väistämään karjan potkuja nopeasti ja tehokkaasti. Tätä vaistonvaraista ylhäältä tulevaa varjoa/liikettä kohtaan matalaksi painautumista/väistämisliikettä ei tulisi sekoittaa pelokkuuteen.
Vaikka meille saapuikin heeleri lähinnä täyttämään (
belgianpaimenkoira)
malinoisin jättämää tilaa, ja sen hyvin tekeekin - niin kerrottakoon, ettei näitä kahta rotua kuitenkaan voi suoraan verrata keskenään.
Sen enempiä tähän syventymättä jätän
spekulaatiot asiaan erikoistuneille, mutta omakohtaisen kokemuksen kautta
kerron seuraavan… Asian tulkintavastuu jää lukijalle ;)
Pitkään pohdin lammaspaimennusta
omilla heelerilläni
Hipun totutin ensimmäiseksi karjaan
jo olosuhteiden pakosta, sillä lampaita ei täälläpäin juurikaan ole. Kesällä
2011 kävimme usein navetalla saattelemassa lehmät lypsyltä laitumelle ja
päinvastoin.
Sen enempiä kouluttamatta tai
puuttumatta asiaan seurailin Hipun käyttäytymistä nautojen ja lehmien kanssa ja ilokseni huomasin, että
”kyllä luonto oravan puuhun ajaa”.
Navetassa se "ylös ajoi" lehmiä makuulta haukkumalla, kun huomasi että ollaan lähdössä laitumelle. Ahkerasti se haki ajolinjoja ja pyrki (tottumattomuudesta huolimatta) lehmien
kannoille. Pitkänkin matkan laitumelle se kiersi viimeisen lehmän
ajaen taas jonon keskivaiheita. Jo parin ensimmäisen pävän päästä se osasi
matkan laitumelle ja ennakoi tulevia tienhaaroja. Toki siinä työnsivussa ehti
hyvin käydä merkkailemassa ja nuuskuttelemassa puskat. Aikojen saatossa siitä
tuli välillä jopa liian aktiivinen ja jouduin hieman kieltämään ns.yliajoa. Tuota ns. luontaista ja täysin vaistonvaraista työskentelyä seuratessani, mieleeni tuli ajatus - että heeleriä lammaspaimeneksi työstettäessä on täysin kokonaan uuden toiminnon opettaminen, eikä niin sanotusti luontaisen ja rodunomaisen työtavan hyödyntämistä.
Koira kohtasi karjansa vai oliko se niin että karja kohtasi koiransa
Parhaiten mieleen on jäänyt tilanne
nuoren hiehon kanssa, jonka kanssa Hippu otti mittaa:
"Olimme ajamassa lehmiä laitumelle
aidattua kujaa pitkin, kun lehmälauman mukaan oli siirretty nuori hieho
totuttelemaan arkielämää lypsylehmänä. Kyseinen hieho tuli joukon viimeisenä ja
kuinka ollakaan, parikymmentä metriä navetalta päästyämme se kääntyi uhmakkaasti
tuijottamaan kannoillaan tullutta Hippua puhisten. Ensireaktio Hipulla oli
jähmettyminen ja suorastaan näkyi koko koiran olemuksesta, että tilanne tuli
yllättäen ja se puntaroi perääntyäkkö vaiko vastata haasteeseen. Itse seisoin
paikallani n. 10 metrin päästä koirasta ja hiehosta - kuumeisesti miettien
kutsunko koiran pois vai annanko sen ratkaista tilanteen itse. Puoli minuuttia on
pitkä aika tällaisessa tilanteessa ja tuona aikana ehdin puntaroimaan tilannetta
monelta kantilta – jos nyt kutsun koiran pois, niin mitkä ovat seuraukset
jatkoa ajatellen. Entäpä jos hieho päättää hyökätä, saako koirani pahoja
traumoja vai jääkö se jopa jalkoihin… kysymyksiä, kysymyksiä… Yht’äkkiä
kuitenkin koiran olemus muuttui silmissä ja se alkoi painokkaasti lähes
aggressiivisesti ajaa hiehoa lauman suuntaan, joka kääntyi kannoillaan ja häntä
pystyssä laukkasi lauman mukaan. Jatkoimme karjanajoa aina laitumelle saakka
hymy suunpielessä – Upea aurinkoinen kesäaamu :)"
Hippu on omaksunut karjanajon jo niin, etten mielelläni lähde sitä kokeilemaan lammasaitaukseen. Se työskennellessään ottaa helposti nautaan kontaktia ja toisinaan jopa kuumenee, mikä aiheuttanee ongelmia lampaiden kanssa työskennellessä.
Koolie
Paimentyössä "
maailman parhaimmaksi paimenroduksi" epävirallisesti tituleerattu Koolie, on rotu joka vaihtaa sujuvasti paimennustyylistä toiseen sekä kykenevät työskentelmään lähes minkä eläinlajin
paimennuksessa hyvänsä - ns.
"head-heel-back" työskentelijöitä.
Australian töpöhäntäisen karjakoiran jalostus alkoi 1830-luvulla, kun
Australian karuihin oloihin haluttiin kehittää kestävä koira karjan
paimennusta varten. Rotu on vuosien tarkan ja valikoivan jalostuksen
tulos, joka on vaatinut omistautumista monilta ihmisiltä. Australian
töpöhäntäiseen karjakoiraan on risteytetty kolmea eri rotua. Koiran
jalostuksessa risteytettiin ensin englantilaisia smithfield-koiria
dingojen kanssa. Smithfield-koirilla on luonnostaan töpöhäntä, jonka
geeni on periytynyt myös nykypäivän Australian töpöhäntäiselle
karjakoiralle. Koirat risteytettiin edelleen blue merle -väristen
sileäkarvaisten collieiden kanssa. Risteytys tunnetaan nykyään myös nimellä
Koolie.
Tästä tulikin mieleeni, että keväällä
2010 pääsin Azoreilla tutustumaan Sao Miguelin filan (Azorien saarten työkoira)
työskentelyyn farmilla. Harmikseni olen kadottanut lähes kokonaan kyseisen
vuoden valokuvat ja videot tietokoneen vaihdon yhteydessä, mutta muutama reissukuva löytyi..
Kyseinen rotu työskentelee hyvin
itsenäisesti Azoreilla paimentaen karjaa mm. tietä pitkin lypsylle ja takaisin.
Oli hienoa nähdä 3-6 koiran saumatonta yhteistyötä karjanajossa. Näiden koirien
työskentelyä seuratessa ymmärsin, miten karjanajoa tekevän koiran "pitäisi"
työskennellä.
Kyseinen rotu on erittäin arvostettu työkoirana Azoreilla, enkä nyt millään tapaa halua verrata sen luonnetta tms esim heeleriin tai muihinkaan aikoinaan karjanajoon jalostettuihin rotuihin.
**Alla muutama säästynyt kännykkäkuva huhtikuulta 2010 — paikassa PontaDelgada, Azores, Portugal
|
04/2010
AZOR
|
Lypsäjät
viemässä maitoa meijerin keruu säiliöihin... Lypsäjät olivat lähes aina miehiä.
Maito kuljetetaan vielä tänäkin
päivänä hevosilla, joko ratsastaen tai kärryillä...
|
04/2010
AZOR
|
Azoreiden
vaellus: 05-12.04.2010
Raskas työ vaatii raskaat huvit... sää mitä mainioin
vaellukselle Azoreilla...
|
04/2010
AZOR
|
Piknik
putouksella...
subtrooppinen ilmasto, lämmintä riitti ja ilman suhteellinen
kosteus% melkein 100...
| |
04/2010
AZOR
|
Westfalian siirrettävä lypsy-yksikkö 3;lle lehmälle -
yleisessä käytössä Azoreilla.
|
04/2010 Azor |
Joitakin
suur lypsyasemiakin toki oli, 70 lehmän lauma käveli tietä pitkin lypsylle
pelkästään koirien (cao de fila) johdolla. Lypsyasemalla oli lypsäjät vastassa - jotka vastaavasti lähettivät koirat ja lehmät matkaan lypsyn jälkeen takaisin laitumen suuntaan - jossa paimen odotti niitä portilla... Tämän kuvan suurta karjalaumaa (mutkan takana oli loppu lauma) oli paimentamassa myös yksi kolmijallkainen koira.
Sao Miguelin fila, Azorien saarten työkoira.
* Portugaliin kuuluvilla kaukaisilla Azorien
saarilla keskellä Atlantia asustaa ainutlaatuinen työkoira, Sao Miguelin Fila.
Portugaliksi nimi on: Cao de Fila
~Azoreilla on 130 000 asukasta ja yhtä monta
lehmää.~
Sekalaisia kuvia Azoreilta:
|
Nuno - opas |
|
Kieli keskellä suuta alaspäin sateen liukastamaa savipolkua pitkin |
|
Sete Cidades |
|
Quinta Pico da Cruz tilan lusitano |
|
Varusteiden kuivattelua |
|
Tästä se taas lähtee |
|
08.04.2010 vapaa päivä |